Niin hyviä pakkaspäiviä! Mietin siinä -29 asteessa mattoja hangessa harjatessani, että on meillä täällä pohjoisessa aika erikoinen meininki. Tuntuu etten ole käynyt ikuisuuksiin ihmisten ilmoilla. Täällä karvalakki vinossa pyörinyt pitkin hankia, ja sitten kun piti lähteä keikalle, hukkasin auton avaimet. Käänsin koko asunnon, soitin epäkypsän raivoamispuhelun ja syytin kanssaeläjää avainten hukkaamisesta, vaikka olin tietenkin itse hukannut ne.
Eilen juhlittiin aamuun, samalla kun vanhan kauppahallin ikkunoiden takana leijui maailman kaunein lumisade. Vuosien määrällä ei ole väliä, mutta sillä onko vuosissa elämää on. Yritän muistaa elää niin vimmatusti. Koko ajan on jonkun aika lähteä. Minä kun vaan niin rakastan tätä sirkusta, ja toivoisin ettei tarvitsisi lähteä koskaan. Tai päästää muita lähtemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti