Berliinin matkamuistoja.
Hetkellisessä mielenhäiriössä on hyvä tehdä lentolippuhankintoja, ja lähteä matkaan keskellä kiireisintä kevättä. Toimii!
Kolme ja puoli päivää on vain kovin lyhyt aika. 
Vaikka ehtiihän siinä yhtä ja toista.

Siinä ajassa ehtii mm. nousta ja laskeutua lentokoneella neljä kertaa. Matkustaa metrolla ristiin ja rastiin. Syödä kolme liian isoa aamiaista, kaksi päivällistä, kolme iltapaa, juoda kahvia joka kolmas tunti, unohtamatta viiniä, joka on täällä liian halpaa. Ajella ilman karttaa pyörällä ympäri kaupunkia, ja eksyä ilman että se haittaa. Ihastella puistoja, jokia, värejä ja putiikkeja. Nukkua, lukea ja kävellä jalat kipeiksi. 

Kirjoittaa, kuvata ja pötkötellä hylätyllä lentokentällä. Ihmetellä muuria ja historiaa joka on hämmentävän lähellä. Tavata ystäviä, käydä konsertissa,kiertää paikallisilla markkinoilla ja pyöräillä öistä katua viereisen korttelin kotiin nukkumaan. Herätä seuraavana aamuna liian aikaisin, ja huomata että kotona kaikki on muuttunut sillä välin vihreäksi. 

Paras aika vuodesta! Valkovuokkoja kaikkialla, ja ihan pian puissa se maailman kaunein vihreys, jonka voi nähdä vain kerran vuodessa. Ja ensimmäiset omenankukat! Jäin niistä paitsi viime vuonna, kun olin kaukana. En lakkaa ehkä ikinä ihmettelemästä miten kaunista täällä on. Unet ne vaan jaksaa olla raskaita.

Sain viikonloppuna kuumetaudin ja kananpoikia. Matkustivat pahvilaatikossa niin kauan, että luulin niiden kuolevan järkytyksestä. Mutta ei, yhden hätämunankin olivat kulkuneuvoonsa pyöräyttäneet. Reidar, Tolstoi, Alma-kana ja nimettömät kolmoset. En tiedä mitä seuraavaksi. Matias toivoo poroa. Kuinkas muutenkaan.