Paras aika vuodesta! Valkovuokkoja kaikkialla, ja ihan pian puissa se maailman kaunein vihreys, jonka voi nähdä vain kerran vuodessa. Ja ensimmäiset omenankukat! Jäin niistä paitsi viime vuonna, kun olin kaukana. En lakkaa ehkä ikinä ihmettelemästä miten kaunista täällä on. Unet ne vaan jaksaa olla raskaita.
Sain viikonloppuna kuumetaudin ja kananpoikia. Matkustivat pahvilaatikossa niin kauan, että luulin niiden kuolevan järkytyksestä. Mutta ei, yhden hätämunankin olivat kulkuneuvoonsa pyöräyttäneet. Reidar, Tolstoi, Alma-kana ja nimettömät kolmoset. En tiedä mitä seuraavaksi. Matias toivoo poroa. Kuinkas muutenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti