sunnuntai 7. syyskuuta 2014


 Eilen kun istuin ulkona lueskelemassa, ja kuuntelemassa kun pojat tekivät nauraen heinäseivästä, ajattelin että olen onnellinen täällä. Tämän vanhan talon suojassa. Täällä missä on viinimarjoja notkuvat pensaat, ja mättäät täynnä mustikkaa. Siinä on enemmän oikeaa kuin väärää. Siinä että voi herätä rauhaan. Maahan jossa on rauha. Maahan joka ruokkii meidät. Se on ihmeellinen lahja.