Huijasin vähän. En tiennyt että tunturissakin on joulupuita.
Eläinystäviä ei tarvinnut odottaa tällä kertaa päivääkään. Istuin aamupalalla keittiön pöydässä, kun pieni valkoinen poro ilmestyi ikkunan taakse. Siinä me sitten hetki katseltiin toisiamme, lappi ja minä. -- Niin, se tapahtui taas. Voisin jäädä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti